Vuorotteluvapaa on Liisa Jaakonsaaren aikanaan innovoima järjestelmä, jossa pitkään työelämässä ollut voi jäädä pidemmälle vapaalle töistä samalla kun hänen paikalleen (tai toiseen tehtävään yrityksessä) palkataan työtön työnhakija. Työtön saa kallisarvoista työkokemusta, joka auttaa häntä eteenpäin työurallaan ja vuorotteluvapaalla oleva saa hengähdystauon työelämästä, jolloin hän voi esim. perhesyistä olla kotona (monet ovat hyödyntäneet järjestelmää kun lapsi aloittaa koulun tai lastenlasten hoitamiseen) tai toteuttaa unelmiaan. Tai ihan vain ladata akkuja, jotta jaksaa paremmin tehdä taas töitä.

Aiemmin vuorotteluvapaaseen riitti 10 vuoden työkokemus ja sai olla pois työelämästä maksimissaaan vuoden. Jokin aika sitten ehtoja heikennettiin niin, että työvuosia täytyy olla 20 ja enimmäispituus vapaalle on 6 kk. Eilen uusi hallitusohjelma julkistettiin ja luin, että vuorotteluvapaa ja aikuiskoulutustuki aiotaan lakkauttaa. Mielestäni todella lyhytnäköistä, jos nämä toteutuvat. Jos en itse olisi päässyt vuorotteluvapaalle olisin todennäköisesti pitkällä sairaslomalla uupumuksen vuoksi. Jokainen varmasti ymmärtää kumpi näistä vaihtoehdoista on kannattavampi. Toki sairaslomalla omat tulot olisivat olleet paljon paremmat, mutta se ei olisi tehnyt hyvää itsetunnolleni. Lisäksi työkaverit olisivat joutuneet venymään, koska työnantaja ei voisi palkata työntekijää tilalleni.

Vuorotteluvapaalla maksetaan tukea, joka on 70 % ansiosidonnaisesta päivärahasta. Minun tapauksessani liittoni työttömyyskassa siis maksaa minulle 70 % siitä mitä saisin, jos jäisin työttömäksi. Tuohon tukeen vaikuttaa myös se, että olen viime vuosina ollut ensin noin puolivuotta sairaslomalla syöpähoitojen vuoksi ja sen jälkeen tehnyt pääasiassa osa-aikaista työtä. Eli ei tässä rikastumaan pääse, mutta ei Valtiokaan köyhdy. Säästöä syntyy kun tilalleni palkattu työtön saa palkkaa puolelta vuodelta ja sen jälkeen toivottavasti työllistyy. Eli hänelle ei tarvitse maksaa työttömyyskorvausta ja mahdollisia muita tukia. Minulle maksetaan puolelta vuodelta 70 % siitä mitä saisin työttömänä eikä mitään tukia. Kaikki voittavat!

Tervetuloa seuraamaan nelikymppisen rouvashenkilön vuorotteluvapailua reilun puolen vuoden ajan! En tiedä itsekään mitä tuleman pitää, sen verran olen kuitenkin oppinut, että elämä osaa yllättää ja mitä tahansa voi tulla vastaan nurkan takaa. Vapautus oravanpyörästä on enemmän kuin tarpeellinen sillä takana on useampi haasteellinen vuosi, joihin on sisältynyt mm. syöpähoitoja, lapsen sairastumista, uusi avioliitto yms. Palataan näihin tarpeen mukaan enemmän.

Maaliskuussa perehdytin sijaistani useamman viikon ajan yrittäen opettaa työstäni kaiken mahdollisen ennen poissaoloilmoituksen asettamista ja hanskojen tiskiin lyömistä. Vuorotteluvapailua edelsi vielä kahdenkeskinen viikon lomareissu Ranskaan puolisoni kanssa. Kauan odotettu matka oli joiltakin osin pettymys kun vietimme useamman päivän pariisilaisessa hotellissa vatsapöpön kourissa. Tuli katsottua mm. Frendejä sekä yksi Sherlock-jakso ranskaksi dubattuna. ;) Onneksi Eiffel ehdittiin huiputtaa ja vielä kävellen portaat toiseen kerrokseen (ja takaisin) ennen vatsaoikutteluja. Ennen 330 m korkeaa tornia kävelimme hotellilta 6,5 km lähinnä Seinen vartta. Siinä näki mukavasti kaupunkia ja pääsi nauttimaan keväästä. Seuraavina päivinä näimme myös Riemukaaren, hiukan Champs Elyseetä sekä Notre Damen. Valitettavasti syntymäpäiväkseni suunniteltu Versailles jäi kokematta, kun vatsani päätti, että oli parasta kääntyä takaisin hotellille.

Lakot vaikuttivat jonkin verran matkaamme. Muutamia roskakasoja ja -vuoria katselimme lähinnä huvittuneesti, poliisiautoja oli liikkeellä kymmenittäin, mutta mellakoitsijoihin emme törmänneet. Sen sijaan lakkojen laajentuessa pikajuniin, saimme mekin osuutemme. Etukäteen varattu junamme (Paris, Gare de Lyon - Lyon Part Dieu) ei ollut peruttu, mutta myöhästyi useamman tunnin aikataulusta.

Lyonissa reippailimme kaupungin halki ja ylös Fourvièren kukkulalle, josta ihailimme upeaa näköalaa Alppien valkohuippuja myöten sekä kävimme Basilica Notre Dame de Fourvièren sisällä. Alaspäin oli aivan pakko matkata funikulaarilla. :)

Loppumatkan kulkupelinä oli talvirenkain varustettu vuokra-Jeeppi. Vietimme Lyonin jälkeen yhden yön Méribelissä Ranskan Alpeilla, jossa olin au pairina reilut 20 vuotta sitten melkein puolen vuoden ajan. Vanhat tutut lumihuiput saivat nostalgisen tunnemyrskyn aikaan nostaen silmiini pienen kyynelvyöryn. Paikka oli muuttunut myös todella paljon ja esim. chalet'a, jossa asuin 5kk, ei ollut enää olemassa. Alppien jälkeen teimme jaloittelupysähdyksen hetkeksi ihailemaan Annecyn järveä ja vuoria. Viimeisen yön vietimme Juravuoristossa pienessä Mijoux-nimisessä kylässä melkein keskellä ei mitään. Päätimme reissumme Geneveen.

Nyt olen neljättä virallista arkipäivää "lady of leisure" eli teen mitä tahdon ja joku muu hoitaa työni. Ja tottakai tunnollisena työntekijänä sairastuin vapaan alkaessa flunssaan, itseasiassa eilen alkoivat oireet. Edellinen oli juhannuksena ja sitä ennen korona noin vuosi sitten. Joten rauhallisissa merkeissä tämä vapaa alkoi. Rauhalliset hetket ovat pitäneet sisällään Kellokosken Prinsesssa -kirjan lukemista, koiralenkkejä sekä löysin jo tämän kesän lempijäätelömakuni!